Mokoma

Kasvan

Korkkiruuvina tarkkailen maailmaa.
Teen havaintoja Telluksen tavoista.
Kirkkaan valon lailla, jokapaikkaan avoimeen tunkeudun.[En tunne sääliä!]Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!Rakennan ympärilleni arktisen ilmaston!
Kylmyydellään tuskin hyttystä houkuttaa!
Ja joka kerta, kun kadulla tuulee,
levitän käteni käteni ilmaan;
luulen osaavani myrskyllä ratsastaa[Tunnetko sääliä?]Kasvan korkeutta kuusi!
Ja leveyttä viisi!
Varjollani peitän teidät alleni!
Olen pienin suurista, mutta mahdu enää en
vanhaan maailmaani takaisin; olen jättiläinen!Silti vielä Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!
Kasvan!